Kaikiltahan sitä kuulee, miten se oma kansalaisuus vahvistuu vaihtovuoden aikana. Mä en oo ikinä tuntenut olevani suomalaisempi, mitä tänä vuonna. Joka kerta kun joku kysyy, että mistä oon kotosin, vastaan ylpeydellä, että Suomestahan minä. Iso kiitos urheat isoisät ja veteraanit, joiden ansioista saadaan nyt juhlia Suomen 96-vuotis itsenäisyyspäivää ja sitä, että saadaan kutsua itseämme suomalaisiksi.
Harvoin sitä ajattelee, miten onnekkaita me oikeesti voidaan olla syntyessämme sinne Suomeen. Jokapäiväset asiat tuntuu itsestäänselvyyksiltä, eikä tuu oikeesti ajateltua kuinka helpoksi meijän elämät tehdään. En tuu enää ikinä valittamaan koulun ILMASESTA ja ihan oikeesti tosi hyvästä ja terveellisestä ruoasta. Kun Suomessa tuntuu et oon kipee, niin lähden vaan terveyskeskukseen saamaan hyvää ja nopeaa palvelua. Tiiän, miten usein kaikki valittaa julkisesta terveydenhuollosta mutta ois hyvä muistaa , että Suomi ei oo turhaan tunnettu siitä.
On varmaan itsestäänselvyys, että vedän Suomen koulujärjestelmän tähän postaukseen mukaan?En tiedä, kuinka monta kertaa päivässä kiroan tän maan koulutusjärjestelmän ja etenkin mun koulun maan rakoon asti. Ollaan tehty vaihtarikamujen kanssa selväksi, että masennuttais varmaan jos jouduttais oikeesti käymään tän maan koulua oppiminen mielessä. En tiedä, koska ne ymmärtää, että ehkä nuoret alkaisi käyttäytymään aikuismaisesti sillä hetkellä kun opettajat tajuaisivat alkaa kohtelemaan heitä myös sen mukaisesti. Maanantai-aamunavauksissa saadaan harjoitella jo tulevaa armeijaa varten. Finnish education all the way!
Suomen ilmasto ja luonto on vaan ihan yhtä kaunista kuin mitä sitä hehkutetaan. Voi kuulkaa tekisin mitä vaan, että pääsisin nyt lähimetsään kävelylenkille koleaa ilmaa hengittelemään. Suomessa kaikki on niin puhdasta ja luonnollista ja vehreää. Suomen luonnossa mieli ja silmä lepää. Edes se mahtava tuoksu sateen jälkeen ei täällä Ecuadorissa tunnu vaan samalta mitä Suomessa.
Suomalaisten melankolisuus. On se vaan niin, että suomalainen ymmärtää toista suomalaista. Suomessa toinen ymmärtää, että kaikki on hyvin vaikka ei hymyilytäkkään kokoajan. Suomalaisten aitous, rehellisyys ja hiljaus on semmosia, mitä arvostaa nyt paljon enemmän. Kuten mun norjalainen kaveri jaksaa aina muistuttaa, niin Suomi ja suomalaiset ovat täysin hulluja ja outoja. Niinhän me ollaan. Me ollaan upea, erikoinen ja nöyrä kansa höystettynä tosi oudolla kielellä. Mutta kuten oon jo sanonut, oon mielelläni hullu, sillä kaikista kiinnostavimmat ja parhaimmat ihmiset on aina täysin sekasin.
Tietysti on sanomattakin selvää, että siellä Suomessa on myös mun perheeni ja rakkaat ystävät. En malta edes odottaa sitä päivää kun ollaan kaikki vihdoin reunited. Oon maailman onnellisin, että mulla odottaa ihanat ihmiset Suomessa tasoittamassa mun kotiinpalukriisiä.
Mun vuoteni täällä Etelä-Amerikassa on ihan unelmien täyttymys. Voisin löytää jokaikisestä päivästä jotain hehkutettavaa. Monet kysyy, enkö ikävöi mitään tiettyä asiaa Suomesta. Mun Suomeni on monta asiaa: Se on turvallisuus, ruisleipä kylmän maidon kanssa, lumi, glögi, saunan tuoksu, kostea ruohon tunne jalanpohjissa kesäyönä, koivun havina, paukkupakkanen, taivaansiniset silmät ja kuulas iho, järven aallon liplatus, syksyn sateet ja hiljaisuus. Niistä mun Suomeni rakentuu, ja niitä ikävöin mielettömästi. Opin rakastamaan täällä toista maata, ja voin jo kutsua tätä maata kodikseni. Osaan nyt jo olla vertaamatta kahta upeata kotiani keskenään, mä otan kummastakin parhaat päältä. Ecuador ei silti silmissäni tule ikinä olemaan samalla viivalla Suomen kanssa. Suomi on kuka mä olen.
Besitos y abrazos!
-Aino
