Down to the countryside

Tässä tulee nyt kuvapläjäys kuluneesta viikosta ja meijän Xplorerin päivämatkasta yhelle upeelle farmille lähellä Cotopaxia eli tota tulivuorta.  Heti tuli kotoinen fiilis kun haistoi sen eläinten tuoksun. Enjoy! ;) -Aino

Voy a reír

Hellurei ja hellät tunteet!
Tässä on taas vierähtänyt sellaset kaksi viikkoa kun viimeksi kirjotin...Hups! Muuta tekosyytä en keksi kun että oon viettänyt niin mahtavaa aikaa täällä etten oo ehtinyt jumittua koneelle.
Hahah saatte nyt jokatapauksessa vähän kuulla mitä mun elämään on nyt mahtunut kahen viikon aikana.
   Viimeviikonloppu alkoi jo torstaina, sillä perjantaina juhlittiin Guayaquilin itsenäisyyspäivää, joten työpaikat ja koulut pysyivät kiinni. Lähettiin Peterin, Seanin, Fridan ja Lillin kanssa vihdoin Quitoa kohti shoppailemaan  isoon ja ihanaan Quicentro- kauppakeskukseen. Rahaa paloi taas ihan sopivasti (Huom! tä oli eka kunnollinen shoppauskerta täällä).
   Perjantaina sattus olee myös Ecuador-Uruguay jalkapallopeli (minkä Ecuador tietysti voitti, JEE HYVÄ ECUADOR). Kadut ja baarit oli täynnä ihmisiä keltaset kannustuspaidat päällä ja juhlatunnelma oli katossa. Illalla lähdettiin kavereiden kanssa ulos, mutta törmättiinkin yllättäen mun hostveljeen ja mun serkkuihin. Siitä saatiinkin idea, että jatkettais sitä iltaa yhessä. Löydettiin ittemme yllättäen  pian mun talon takapihalta . Oli tosi kiva tavata vähän mun veljen kavereita ja "uusia" serkkuja (miten paljon niitä voi olla..?), ja samalla näyttää mun kavereille mun kotia ja perhettä.
   Lauantaina sain kokea mun sukulaistytön 1-v synttärit. Pukeuduin vähän juhlavammin mekkoon, samalla tavalla kuin Suomessa pukeutuisin vastaavaan tilanteeseen. Oletin, että oltais kahviteltu pari tuntia ja lähdetty sitten kotia kohti. Kutsussa oli ajankohdaksi asetettu aamu 10, mutta miten olisin voinut tietää, ett juhlat jatkuu vielä iltamyöhään? Nämä juhlat oli ihan yhtä överit, kuin kaikki Ecuadorilaiset juhlat missä oon käynyt. Juhlapaikalla oli esiintyjiä, lapsille piñatoja, oma viihdyttäjä ja lahjapaketteja, pitopalvelu ja hirvittävästi ihmisiä juomassa alkoholia ja tanssimassa salsaa keskellä kirkasta päivää. Kaikki tämä yhden pienen tytön synttäreitä varten, joita hän ei tule edes itse muistamaan.
    Koulussa oli myös viimeviikolla oppilaskunnan presidenttivaalit. (Kutsutaankohan niitä tollasiksi hahah) Mua pyydettiin toisena vaalipäivänä yhdeksi niistä "edustustytöksi" , mikä käytännössä tarkotti sitä, etä mun olis pitänyt laittaa mekko päälle ja näyttää nätiltä kun kävellään luokasta toiseen jaellen karkkia.  Mekon sijasta puin kuitenkin vaan tavalliset vaatteet ylle. Nää presidenttivaalit oli ihan eri juttu kun Suomessa. Molemmat kaks päivää koko koulu oli ihan sekasin. Jalkapallokentälle pystytettiin pomppulinna, pihalla soi musiikit täysillä, kaikille jaettiin ilmasta hattaraa ja jäätelöä, tanssittiin, ja pienille lapsille oli ohjelmassa kasvomaalausta. Kun lopulta pari päivää sitten selvisi, että lista 2 (eli se mitä mä olin edustamassa) voitti, näytti siltä, kuin moni ois voinut alkaa itkemään onnesta. Aivan hullua!
     Tästä päästäänkin tähän viikonloppuun, mikä osottautui melko tavalliseksi, vaikka asetinkin sille jostain syystä isot odotukset.
     Perjantaina lähdin koulun bileisiin tänne kotikaupunkiin. Oli ihan mukava nähdä koululaisia koulun ulkopuolellakin pitämässä hauskaa. Tää ilta oli ihan okei, vaikka vähän turhaan olin sitä niin kovasti odottanut.
    Lauantaina mun siskot pyysi mua heidän mukaansa joihinkin juhliin. Sain ottaa yhen mun Suomitytön  Lillin mukaani, jotta en joutuisi tylsistymään kun en tunne ketään. Illalla perheillallisen jälkeen lähettiin mun siskon, sen kaverin ja Lillin kanssa kohti Quitoa. Siellä odotti mun toinen sisko, sen poikaystävä ja sen poikaystävän kavereita. Hengailtiin pari tuntia siellä kämpässä, kunnes päätettiin lähteä tanssimaan salsaa. Päädyttiin joihinkin synttäribailuihin, missä ei Lillin kanssa silti kauheen kauan viihdytty. On kuitenkin tosi kivaa aina lähteä mun sisarusten kanssa jonnekkin, sillä lähes poikkeuksetta mulla on aina tosi hauskaa heidän kanssa. :)
   Eipä sen kummempaa, life is great ja niin edespäin. Mun elämä vaan on niin huoletonta tällä toisella puolella valtamerta.
Paljon pusuja sinne kylmään Suomeen!
-Aino
  Lista 2 tiimi!

La semana pasada

Hola kaikille! Ajattelin nyt taas kertoa mun kuluneesta viikosta pari sanaa.
Viikko meni siinä missä muutkin, tosin sairastuin kaks kertaa samalla viikolla "mahatautiin", koska olin syönyt jotain sopimatonta. Ruoka on täällä välillä niin erikoista, että enemmän ihmettelisin jos tähän mennessä en ois saanu mitään bakteeria siitä.
    Torstai illalla mun hostsisko kysys, jos haluaisin skipata perjantain ja lähteä johonkin uuteen kauppakeskukseen shoppaamaan mekkoja. Pikanen soitto aluevalvojalle, ja homma oli selvä. Koululle tosin ilmotettiin, että mulla on kamala mahatauti, kröhöm. Perjantaina lähin sitten hostmaman, kahden siskon, pikkuveljen ja siskon kihlatun kanssa kohti Quitoa. Siellä hengattiin ja käytiin siskon kihlatun kotona syömässä päivällinen. Siitä sitten ajeltiin ihanien vuoristomaisemien saattelemana johonkin kaupunkiin(?), jossa tää uus kauppakeskus sijaitsi. Aikamme etittiin mekkoja, ja turhautuminen sai valtansa, kun huomasin miten erilainen mekkomaku mun perheellä on :D. Lopulta kaikki löysi kuitenkin mieleiset mekot ja kengät lauantaisia sukulaistytön 15-vuotis synttäreitä varten.
   Lauantaina olo meni chillaillessa kotona kattoen serranojen perhettä, kunnes sisko tuli hakemaan mut paikalliseen kauneushoitolaan. Molemmille siskoille laitettiin kampaukset, mutta mä valitsin tällä kertaa vaan manikyyrin. Manikyyri on täällä tosi halpa, riippuen paikasta 1-4$. En uskaltanut ottaa mitään kampausta vielä, sillä pelkäsin että ne pilaa mun hiukset, koska en osaa tarpeeksi vahvasti ilmasta tällä kielellä vielä et mitä haluan.
   Kun tyttö täyttää Etelä-Amerikassa 15-vuotta, perhe usein järjestää tyttärelle överijuhlat. Koko suku kutsutaan paikalle, ja jos multa kysytään niin koko homma muistutti lähinnä häitä ilman sitä aviomiestä. Alotettiin ilta käymällä kirkossa, jossa synttärisankari istui käytävän päässä, alttarin luona tuolissa. Kaikki muut istui paikallaan, ja kuunteli kun pappi antoi ilmeisesti jotain elämänohjeita, siunasi tyttöä, ja kaikki rukoiltiin yhdessä. Matka jatkui sitten vuokratulle juhlapaikalle/ravintolalle, jossa sisustus ja koristelu muistutti ihan oikeesti jotain hääjuhlaa. Paikalla oli pitopalvelu ja synttäritytölle tehtiin sellanen saattokulkue minkä aikana nainen puhui kokoajan johonkin megafoniin. Synttärisankari, hänen perheensä ja isovanhemmat istuivat juuri sellasella erillisellä pöydällä, missä hääpari yleensä istuu. Illan aikana ohjelmana oli erilaisia tanssiesityksiä, perheenjäsenten puheet, powerpoint esitys synttärisankarin elämänvaiheista, isä-tytär tanssi, paritanssi synttärisankarin ja hänen poikaystävänsä välillä, pojat laitto sukkanauhat tyttöjen jalkoihin, ja mikä olennaisinta, ilmasta ruokaa ja juomaa! Biletettiin ja tanssittiin yllinkyllin, ja aamuyöstä oli ihanaa nukahtaa tyytyväisenä omaan sänkyyn. Jalat on miljoonilla rakoilla, mutta se vaan kertoo et oli hauskaa ja tanssijalka vipatti!
   En tietystikkään ottanut kameraa mukaan, vaan fiksuna tyttönä ajattelin kännykän ajavan saman asian. Tehtävänsä se tosiaan olis tehnyt, jos olisin muistanut ladata akun ennen juhlia. Kännykkä sammui hyvissä ajoin jo juhlien alussa, mutta onneks ehtisin saada muutamat kuvat teille näytettäväksi, vaikka laatua en halua edes kommentoida.
Muchos besos !
-Aino    Kiitos Lilli panorama-kuvasta :) Minä, siskot ja siskon poikaystävä