Holis sinne Suomeen taas!
Hahah ette usko kuinka monta luonnosta oon alottanut eri aiheista, mutta en oo saanut niitä viimeisteltyä ja julkaistua blogin puolelle. Ehkä joku päivä mulla on energiaa ja aikaa julkasta ne lukemattomat melkein-valmiit tarinat.
Viimeviikolla Perjantai aamu-yöstä lähti neljä autoa täynnä mun iki-ihania serkkuja liikkeelle päämääränä Esmeraldas, joka sijaitsee Ecuadorin rannikolla. Kamalan bussikolarin takia matka sinne kesti viiden tunnin sijasta 15, mutta hyvässä seurassa vessan puuttumattomuus ja kamala nälkä kuittaantuu unohtumattomasta kokemuksesta. En oo ennen aamuneljältä nojaillut autoihin kilometrijonojen takana, kuunnellut lattarimusiikkia ja katsellut, miten innokkaimmat bilehile-serkut korkkaa jo ensimmäiset kaljansa.
Tavallisesti Suomessa matkanvarrella saa ihastella kuusimetsää, mutta rannikolla kuuset oli vaihtunut palmumetsiin. Kuumuus täällä mun kaupungissa Sangolquíssa on jo mun suomalaiskeholle ihan tarpeeksi, mutta rannikko oli jo ihan toinen juttu. Ilmankosteus oli jotain aivan uskomatonta. Kun avasin ilmastoidun auton oven ekan kerran costalle saapumisen jälkeen, vannon että se tuntus kun ois astunut huoneenlämmöstä tulikuumaan saunaan. Sain kaikki myötätunnot mun puolelleni vitivalkosen ihoni ja suomalaisuuteni puolesta, koska jopa mun serkut tuntus kärsivän siitä kuumuudesta. Hahah kuulin lukemattomat kerrat tän lauseen: "Voi raasu Aino, tä on kun helvetti sulle!"
Meille oli varattu neljäkerroksinen rantatalo aivan meren edestä kahdeksi yöksi ja kolmeksi päiväksi. Täytyy sanoa, että tä reissu pääsee mun lempilomien ykköseksi. Vaikka tuntuukin, että mun kaupunkini vois jo itessään olla lomakohde, niin tuntu yllättävän ihanalta ottaa breikki arkeen ja lähtee löhöämään rannalle.
Tiedän et tä nyt kuulostaa tosi epäuskottavalta mun suusta, mutta mä ihan oikeesti palasin kotiin pieni rusketus (ja palaminen...) päällä! Ehkä en ookkaan ihan toivoton tapaus?
Pienen breikin jälkeen oli hyvä palata taas kotiin ja nähdä tosi oudon tasaisten maisemien jälkeen taas kotoisat vuoret ja kaupungin valot. :) Oma koti kullan kallis
Un fuerte abrazo a la distancia
-Aino
