Sweet dreams tend to end

                                Kaikissa kuvissa olen mukana, mutta vain alimmaisen omistan itse

Heipsan Suomesta !
 Palasin edellispäivänä tuolta Ranskan kesävaihdostani ja nyt palaillaan takaisin tähän "arkeen", jos tätä nyt arjeksi voi kutsua. Tasan viikko Ecuadorin lähtööni! Kaikki kaverit puurtaa koulutöiden parissa ja stressaa lähestyvistä kirjotuksista mutta mä saan loikoilla täällä vielä viikon omalla kotisohvalla ja havahtua välillä ajatuksiin, kuten "apua, tää on mun vimppa perjantai Suomessa".
Mun kesävaihtoni Ranskassa oli kertakaikkiaan aivan upea kokemus.
Rotaryn kesävaihto on semmonen juttu, jota suosittelen kaikille jotka ei uskalla lähteä/ eivät voi rahallisesti  maksaa kokonaista vuotta ulkomailla. Kesävaihdon kesto riippuu täysin perheestä johon sut pistetään, mutta mun kohalla raskalainen tyttö tuli tänne ensin kolmeksi viikoksi ja sitten lähdin samalla lennolla kolmeksi viikoksi hänen kotiinsa. Kuusi viikkoa on kuitenkin sellanen aika, että siinä ainakin omasta mielestäni paransin  kielitaitoani ja oppisin huomaamaan niitä kulttuurieroja. Lähtisin samanlaiselle reissulle  mikä tahansa kesä uudestaan. :-)
Viime postauksessa mainitsin ne kuuden päivän festarit joihin meidän oli tarkoitus mennä.. Se oli kieltämättä unohtumaton kokemus kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan! Ekana päivänä pyöräiltiin festaripaikalle (yli 80km!!) ja matkassa meni sellaiset kahdeksan tuntia. On sanomattakin selvää, etten nouse pyörän satulaan enää ikinä. Festarit itsessään oli mukavat ja tosi erilaiset kuin mitä oon Suomessa nähnyt. Olin artistien leirissä ja pääsin myös kokemaan kaikki VIP- jutut (mukaanlukien mahtavat bileet), ja oon tosi onnellinen että pääsin edes kerran mun elämässä kokemaan sen. Sunnuntaina lähdettiin uupuneina, nuhaisina, likaisina mutta onnellisina kotia kohti. Vannon, etten ole saanut jalkojani vieläkään puhtaiksi liasta, se on pinttynyt kiinni !
 Nyt lähden kuitenkin suunnittelemaan huomisia läksiäisiäni, adios!