Voy a reír

Hellurei ja hellät tunteet!
Tässä on taas vierähtänyt sellaset kaksi viikkoa kun viimeksi kirjotin...Hups! Muuta tekosyytä en keksi kun että oon viettänyt niin mahtavaa aikaa täällä etten oo ehtinyt jumittua koneelle.
Hahah saatte nyt jokatapauksessa vähän kuulla mitä mun elämään on nyt mahtunut kahen viikon aikana.
   Viimeviikonloppu alkoi jo torstaina, sillä perjantaina juhlittiin Guayaquilin itsenäisyyspäivää, joten työpaikat ja koulut pysyivät kiinni. Lähettiin Peterin, Seanin, Fridan ja Lillin kanssa vihdoin Quitoa kohti shoppailemaan  isoon ja ihanaan Quicentro- kauppakeskukseen. Rahaa paloi taas ihan sopivasti (Huom! tä oli eka kunnollinen shoppauskerta täällä).
   Perjantaina sattus olee myös Ecuador-Uruguay jalkapallopeli (minkä Ecuador tietysti voitti, JEE HYVÄ ECUADOR). Kadut ja baarit oli täynnä ihmisiä keltaset kannustuspaidat päällä ja juhlatunnelma oli katossa. Illalla lähdettiin kavereiden kanssa ulos, mutta törmättiinkin yllättäen mun hostveljeen ja mun serkkuihin. Siitä saatiinkin idea, että jatkettais sitä iltaa yhessä. Löydettiin ittemme yllättäen  pian mun talon takapihalta . Oli tosi kiva tavata vähän mun veljen kavereita ja "uusia" serkkuja (miten paljon niitä voi olla..?), ja samalla näyttää mun kavereille mun kotia ja perhettä.
   Lauantaina sain kokea mun sukulaistytön 1-v synttärit. Pukeuduin vähän juhlavammin mekkoon, samalla tavalla kuin Suomessa pukeutuisin vastaavaan tilanteeseen. Oletin, että oltais kahviteltu pari tuntia ja lähdetty sitten kotia kohti. Kutsussa oli ajankohdaksi asetettu aamu 10, mutta miten olisin voinut tietää, ett juhlat jatkuu vielä iltamyöhään? Nämä juhlat oli ihan yhtä överit, kuin kaikki Ecuadorilaiset juhlat missä oon käynyt. Juhlapaikalla oli esiintyjiä, lapsille piñatoja, oma viihdyttäjä ja lahjapaketteja, pitopalvelu ja hirvittävästi ihmisiä juomassa alkoholia ja tanssimassa salsaa keskellä kirkasta päivää. Kaikki tämä yhden pienen tytön synttäreitä varten, joita hän ei tule edes itse muistamaan.
    Koulussa oli myös viimeviikolla oppilaskunnan presidenttivaalit. (Kutsutaankohan niitä tollasiksi hahah) Mua pyydettiin toisena vaalipäivänä yhdeksi niistä "edustustytöksi" , mikä käytännössä tarkotti sitä, etä mun olis pitänyt laittaa mekko päälle ja näyttää nätiltä kun kävellään luokasta toiseen jaellen karkkia.  Mekon sijasta puin kuitenkin vaan tavalliset vaatteet ylle. Nää presidenttivaalit oli ihan eri juttu kun Suomessa. Molemmat kaks päivää koko koulu oli ihan sekasin. Jalkapallokentälle pystytettiin pomppulinna, pihalla soi musiikit täysillä, kaikille jaettiin ilmasta hattaraa ja jäätelöä, tanssittiin, ja pienille lapsille oli ohjelmassa kasvomaalausta. Kun lopulta pari päivää sitten selvisi, että lista 2 (eli se mitä mä olin edustamassa) voitti, näytti siltä, kuin moni ois voinut alkaa itkemään onnesta. Aivan hullua!
     Tästä päästäänkin tähän viikonloppuun, mikä osottautui melko tavalliseksi, vaikka asetinkin sille jostain syystä isot odotukset.
     Perjantaina lähdin koulun bileisiin tänne kotikaupunkiin. Oli ihan mukava nähdä koululaisia koulun ulkopuolellakin pitämässä hauskaa. Tää ilta oli ihan okei, vaikka vähän turhaan olin sitä niin kovasti odottanut.
    Lauantaina mun siskot pyysi mua heidän mukaansa joihinkin juhliin. Sain ottaa yhen mun Suomitytön  Lillin mukaani, jotta en joutuisi tylsistymään kun en tunne ketään. Illalla perheillallisen jälkeen lähettiin mun siskon, sen kaverin ja Lillin kanssa kohti Quitoa. Siellä odotti mun toinen sisko, sen poikaystävä ja sen poikaystävän kavereita. Hengailtiin pari tuntia siellä kämpässä, kunnes päätettiin lähteä tanssimaan salsaa. Päädyttiin joihinkin synttäribailuihin, missä ei Lillin kanssa silti kauheen kauan viihdytty. On kuitenkin tosi kivaa aina lähteä mun sisarusten kanssa jonnekkin, sillä lähes poikkeuksetta mulla on aina tosi hauskaa heidän kanssa. :)
   Eipä sen kummempaa, life is great ja niin edespäin. Mun elämä vaan on niin huoletonta tällä toisella puolella valtamerta.
Paljon pusuja sinne kylmään Suomeen!
-Aino
  Lista 2 tiimi!